sokerijohdannaisten

Sokerijohdannaiset ovat yhdisteitä, jotka ovat peräisin sokereista muuttamalla niiden kemiallista rakennetta tai ryhmiä. Niitä voi esiintyä luonnossa soluissa ja kasveissa sekä ne voidaan valmistaa teollisesti. Sokerijohdannaisia käytetään laajasti elintarvikkeissa, lääkeaineissa, kosmetiikassa sekä bioteknologiassa ja tutkimuksessa niiden monipuolisten ominaisuuksien vuoksi, kuten solubiliuden, stabiloinnin tai biologisen toiminnan parantamisen.

Yleisimmät sokerijohdannaisten ryhmät voidaan jakaa useisiin kategoriaan. Sokerialkoholit, eli polyolit, kuten sorbitoli, mannitoli ja xylitoli, esiintyvät luonnossa ja toimivat makeutusaineina sekä kosteudenpitäjinä. Glykoosidit ja yleisemmin glykosyyliset yhdisteet ovat sokerien ja toisen aglykoni-yhdisteen liittymiä yhdisteitä, joilla on usein biologinen aktiivisuus. Sokeriesterit syntyvät sokerien esteröinnistä ja niitä käytetään esimerkiksi emulgaattoreina tai pehmentäjinä elintarvikkeissa ja kosmetiikassa. Sokerifosfaatit ja amino­sokerit ovat tärkeitä soluissa esiintyviä johdannaisia: fosforoidut sokereet osallistuvat energia- ja metaboliareitteihin, amino­sokerit rakennus- ja tukikomponentteina biologisissa polysakkarideissa sekä glykosylaatiossa.

Käyttökohteet vaihtelevat: elintarvikkeissa ne voivat toimia makeutusaineina, kosteuden hallitsijoina tai tekstuurin parantajina; lääkealalla ne voivat nopeuttaa solubii­lisuutta tai toimia osana lääkeaineiden glykosylaatiota; bioteknologiassa proteiinien glykosylaatio ja muut chimiallerio- tai lääketieteelliset sovellukset ovat keskeisiä.

Turvallisuus ja sääntely vaihtelevat tuotteen ja käyttökohteen mukaan. Monet sokerijohdannaiset ovat yleisesti hyväksyttyjä lisäaineita, mutta alentavat sietokapasiteettiaan joillakin ihmisillä ja voivat aiheuttaa ruoansulatuskanavan oireita suurina annoksina.