skeptisyyden

Skeptisyyden tarkoittaa asennetta, jossa epäily ja varovaisuus ohjaavat suhtautumista väittämiin ja tietoihin. Se voi viitata sekä yleiseen elämänasenteeseen että erityisesti epistemologian tutkimukseen – kysymykseen, voiko jotakin tietää ja miten varmaa tieto on. Termi juontaa kreikan sanoista skepsis, which tarkoitti tutustumista ja tarkastelua, sekä filosofisten skeptikkojen perinteestä.

Filosofisessa mielessä skeptisyys viittaa asenteeseen, joka epäröi väitteiden totuutta ilman näyttöä. Sitä voidaan tarkastella sekä yleisen pidotuen varmentamista sisältäviin epäilyn menetelmiin (metodologinen epäilys), että laajempiin, maailman luontaista kyseenalaistamiseen tähtääviin näkemyksiin. Antiikin Kreikassa Pyrrhoninen skeptismi ja Akademinen skeptismi käsittelivät, ettei tieto ole varmaa, mikä johti totuuden etsinnän luopumiseen tai sen keskeyttämiseen. Uudemmassa epistemologiassa skeptisyys painottaa rajallisuutta ja fallibiliteettia – tiedämme vain todisteiden valossa, emme ehdottomasti.

Skeptisyyden käytäntöä sovelletaan laajasti tieteessä, journalismissa ja arkielämässä: väitteitä arvioidaan kriittisesti, perusteisiin ja todisteisiin vedoten, ilman perusteetonta uskomista. Terve skeptisyys auttaa erottamaan luotettavan tiedon epäillystä ja välttämään väärää vakuuttavuutta, mutta se ei itsessään tarkoita kyynisyyttä tai syrjintää; kyse on kohteliaasta, perusteita vaativasta suhtautumisesta. Skeptisyyden käsite muistuttaa sitkeyttä tieteellisen ja rationaalisen keskustelun ylläpitämiseksi.