sisäänvirtakontakti

Sisäänvirtakontakti on sähkötekniikassa käytetty termi, joka viittaa kontaktipariin, jonka tehtävänä on ohjata sisääntulevan virtalähteen yhteys kohdepiiriin tai laitteeseen. Tämä kontakti voi olla osa suurempaa kytkinyksikköä, kuten relettä, kontaktoria tai pääkytkintä, ja se voi toimia sekä voimapiirien että ohjauspiirien yhteydessä.

Toiminnassaan sisäänvirtakontakti mahdollistaa virran kytkemisen päälaitteeseen hallitusti tai sen katkaisemisen, esimerkiksi käynnistyksen, pysäytyksen tai turvallisuuslogiikan toteuttamisen yhteydessä. Kontakti voi olla normaalisti avoin (NO) tai normaalisti suljettu (NC) riippuen siitä, milloin signaali tai virta halutaan aktivoida.

Usein järjestelmissä on sekä sisäänvirtakontaktit että muita apukontakteja, ja ne integroidaan releisiin, kontaktoreihin sekä turvasovelluksiin. Sillä on tärkeä rooli luotettavassa energiansaannissa sekä ohjaus- ja turvajärjestelmien toiminnassa.

Rakenteeltaan sisäänvirtakontakti muodostuu johtimista, kontaktipinnoista ja liitäntöjä varten suunnitelluista mekanismeista; kontakti on mitoitettu kyseisen jännitteen ja virran mukaan ja valitaan laitteen teknisistä tiedoista. Standardit, kuten IEC-sarjan määritykset kytkinten ja kontaktien vaatimuksista, ohjaavat hyväksyttävää suorituskykyä.

Termi on vakiintunut suomenkielisessä sähköteknisessä kirjallisuudessa ja teknisissä ohjeissa kuvaamaan juuri tätä syöttövirran hallintaan tarkoitettua kontaktia.