siirtymämetallikompleksia

Siirtymämetallikompleksit ovat kemiallisia yhdisteitä, joissa siirtymämetalli-ioni on sitoutunut useisiin ligandeiksi kutsuttuihin molekyyleihin tai ioneihin. Ligandit voivat olla esimerkiksi vettä, ammoniakkia, halidioneja tai muita orgaanisia molekyylejä. Siirtymämetallit, jotka kuuluvat jaksollisen järjestelmän ryhmiin 3-12, ovat keskeisiä näiden kompleksien muodostuksessa niiden tyhjien d-orbitaalien ansiosta, jotka voivat vastaanottaa elektronipareja ligandeilta.

Näiden kompleksien rakenne ja ominaisuudet riippuvat suuresti keskusmetalliatomista ja sen hapetusasteesta sekä ligandin luonteesta ja lukumäärästä. Kompleksien geometria voi vaihdella suuresti, tyypillisimpiä muotoja ovat oktaedrinen, tetraedrinen ja neliöplanari. Siirtymämetallikomplekseilla on monia tärkeitä sovelluksia. Ne toimivat usein katalyytteinä erilaisissa kemiallisissa reaktioissa, kuten polymerisaatiossa ja hydrauksessa, nopeuttamalla reaktioita ilman, että ne itse kuluvat prosessissa.

Lisäksi monet siirtymämetallikompleksit ovat värillisiä, mikä johtuu elektronien siirtymisestä metallin d-orbitaalien välillä. Tätä ominaisuutta hyödynnetään esimerkiksi väriaineissa ja pigmenteissä. Biologiassa siirtymämetallikompleksit ovat elintärkeitä, esimerkiksi hemoglobiini, joka sisältää rautaa, kuljettaa happea veressä, ja klorofylli, kasvien yhteyttämisessä keskeinen yhdiste, sisältää magnesiumia. Niiden kyky sitoa ja vapauttaa molekyylejä tekee niistä välttämättömiä monissa biologisissa prosesseissa.