siirtymäantureilla

Siirtymäanturit, tunnettu myös nimellä induktiiviset anturit, ovat sähkömagneettisia antureita, jotka havaitsevat metallisten esineiden läsnäolon ja etäisyyden. Ne toimivat perustuen sähkömagneettisen kentän muutoksiin, jotka metalliesineen läsnäolo aiheuttaa. Yleisimmin siirtymäanturit koostuvat kelasta, oskillaattorista ja tunnistuspiiristä. Kun metalliesine lähestyy anturin kelaa, se indusoi pyörrevirtoja esineeseen. Nämä pyörrevirrat puolestaan luovat vastakkaista magneettikenttää, joka heikentää anturin alkuperäistä magneettikenttää. Oskillaattorin taajuus tai amplitudi muuttuu tämän kentän muutoksen seurauksena, ja tunnistuspiiri havaitsee tämän muutoksen ja muuttaa sen sähköiseksi signaaliksi.

Siirtymäantureiden toimintaperiaate tekee niistä soveltuvia monenlaisiin teollisuuden sovelluksiin. Niitä käytetään yleisesti koneiden ja laitteiden osien asentohavainnointiin, nopeuden mittaukseen, rajapintojen tunnistamiseen ja turvalaitteiden osana. Koska ne eivät vaadi fyysistä kosketusta kohteen kanssa, ne ovat kulutuskestäviä ja soveltuvat hyvin vaativiin ympäristöihin, joissa on likaa, pölyä tai öljyä. Ne ovat myös nopeita ja luotettavia, ja niillä voidaan havaita kohteita useiden millimetrien etäisyydeltä. Siirtymäantureita on saatavilla eri muotoisia ja kokoisia, ja ne voivat toimia sekä vaihtovirta- että tasavirtapiireissä. Niiden valinta riippuu sovelluksen erityisvaatimuksista, kuten tunnistusetäisyydestä, kohteen materiaalista ja ympäristöolosuhteista.