signaalityypeissä

Signaalityypeissä tarkoitetaan signaalien erottelua erilaisiin luokkiin niiden ominaisuuksien perusteella. Luokittelulla voidaan kuvailla, miten signaali muuttuu ajassa, kuinka se esitetään ja millaisia ominaisuuksia signaalilla on käsittelyn tai siirron kannalta. Signaalityypit ovat keskeinen käsite sekä signaalinkäsittelyssä että tiedonvälityksessä.

Luokitusperiaatteet voivat perustua aikaan, tilaan ja tilan ominaisuuksiin. Yleisiä pääkategorioita ovat jatkuvat signaalit ja diskreetit signaalit. Jatkuva signaali määritellään kaikilla ajan arvoilla ja sitä voidaan caosuttaa reaaliaikaisina, fysikaalisina ilmiöinä. Diskreetti signaali on määritelty vain erillisillä ajan osallistuksilla, kuten näytteinä digitaalisesta mittauksesta. Analogiset signaalit viittaavat arvoltaan jatkuviin, reaalilukuarvoihin perustuvien signaalien kaltaisiin ilmiöihin, kun taas digitaaliset signaalit esitetään rajoitetuin arvoin ja näytteiden avulla.

Lisäksi signaalit voidaan luokitella deterministisiin tai stokastisiin. Deterministinen signaali on ennustettava ja tarkasti määritelty, kun taas stokastinen signaali sisältää satunnaisuutta ja epävarmuutta, ja sen käyttäytymistä kuvataan todennäköisyyksien avulla. Signaalit voivat olla periodisia, toistuvia tietyn jakson pituuden mukaan, tai epäperiodisia.

Käytännössä signaalityypit vaikuttavat siihen, millaisia käsittelymenetelmiä, suodattimia ja muunnoksia käytetään. Esimerkkeinä ovat ääni- ja kuvasignaalit sekä mittaussignaalit, joissa eri tyypit ohjaavat adatointia, tallennusta ja siirtoa. Luokittelu on kontekstisidonnainen, ja sama signaali voi kuulua useampaan tyyppiin riippuen tarkastelun näkökulmasta.