sekoitettavuuden

Sekoitettavuus kuvaa järjestelmän kykyä muodostaa homogeeninen tai vakaasti sekoittuva seos tietyin ehdoin. Termiä käytetään laajasti elintarviketeollisuudessa, kemiassa sekä lääke-, kosmetiikka- ja materiaalitutkimuksessa.

Sekoitettavuuteen vaikuttavat sekä fysikaaliset että kemialliset tekijät. Merkittäviä tekijöitä ovat partikkelien koko ja muoto sekä pinnan ominaisuudet, märkäkyvyys, faasien välinen rajapinnanjännite, aineiden polariteetti, viskositeetti, lämpötila sekä sekoitusnopeus ja energiankulutus. Sekoittamista voidaan tukea tensideillä, emulsointiaineilla, märkäaineilla sekä sopivilla liuottimilla.

Arviointi ja mittaaminen tapahtuvat sekä kvalitatiivisesti että kvantitatiivisesti. Menetelmiä ovat sekoitustestit, emulsio- ja dispersio-ominaisuuksien mittaukset, hiukkaskoepaloitteiset analyysit sekä rheologiset mittaukset, kuten viskositeetti ja kiertojäykkyys. Lisäksi seurataan stabiliteettia, sedimentaatiota ja palautuvaa sekoitettavuutta.

Sovelluksissaan hyvä sekoitettavuus tukee tasaisen koostumuksen saavuttamista, tuoteturvallisuutta ja prosessien toistettavuutta. Toisaalta sekoitettavuuden optimointi voi vaikuttaa muuhun käyttökokemukseen tai stabiliteettiin, joten kyse on usein kompromissista tuotteen ominaisuuksien, kuten tekstuurin ja säilyvyyden, sekä prosessoinnin vaatimusten välillä. Sekoitettavuus on kontekstisidonnainen käsite, joka määritellään aina kyseessä olevan järjestelmän ja lopputuotteen vaatimusten perusteella.