sclerenchymakudoksista

Sclerenchymakudos on kasvin pysyvä tukikudos, joka koostuu soluista, joiden sekundaariset soluseinät ovat paksusti lignifioituneet. Kypsyessään solujen protoplasma yleensä kuolee, ja kudos muodostuu jäykistä, lignifioituneista seinistä. Tämän vuoksi sclerenchymakudos tarjoaa hyvän mekaanisen tuen ja jäykkyyden kasvin tukirakenteille sekä suojaa mekaanisilta vaurioilta.

Sclerenchymakudoksen päätyyppejä ovat kuitusolut (pitkiä ja kapeita, vahvoja) sekä sclereidit eli kivisolut (lyhyitä ja monimuotoisia). Kuitusolut sijaitsevat usein varren ja lehtien tukikerroksissa sekä ympäröivät joitakin johtojänteitä. Sclereidit esiintyvät erityisesti hedelmissä, siemenkuorissa sekä kovissa kuorissa ja muodostavat usein nan: kiviluut, jotka lisäävät kuoren kovuutta.

Rakenne ja toiminta: soluseinät koostuvat paksuista sekundaarisista, lignifioituneista kerroksista, mikä tekee soluista kuolleita kypsyessään. Tämä luo kudokselle erittäin jäykän ja kestävän kehyksen. Kuitusolut antavat pitkän, vetolujuuden ja tukevuuden, kun taas sclereidit tarjoavat puristusvoimaa ja kovuutta, joka estää rakenteiden liikkumista ja vaurioitumista.

Levinneisyys ja esimerkit: sclerenchymakudosta on runsaasti kasvin pinta-alueilla, lähellä johtojänteitä sekä hedelmissä ja siemenissä. Esimerkkeinä ovat pähkinä-kuoret ja omenien kivisydämet (stone cells), jotka antavat näille osille tarvittavaa kovuutta ja kestävyyttä.