satelliittiyhteyksistä

Satelliittiyhteydet ovat tietoliikenteen ratkaisuja, joissa tiedonsiirto välitetään maanpäällisten laitteiden ja avaruudessa olevan satelliitin kautta. Lähetys maalta satelliittiin etenee signaalina, joka kulkee satelliitin transponderin kautta ja vastaanotetaan uudella maapisteellä. Tämä mahdollistaa internet-, televisio- ja puhelinpalvelujen tarjoamisen alueilla, joilla kiinteä kuitu tai radioliikenne ei ole käytössä.

Toimintaperiaate perustuu signaalin lähettämiseen maanpinnalta satelliittiin, sen muuntamiseen ja edelleen välittämiseen. Satelliitit voivat olla geostationaarisia (GEO), jolloin ne pysyvät suhteessa Maahan, tai kiertää Maata matalammilla (LEO) tai keskipitkällä korkeudella (MEO). GEO-satelliitit sijaitsevat noin 35 786 kilometrin korkeudessa ja tarjoavat laajan kattavuuden, mutta latenssi on tyypillisesti noin 250–300 millisekuntia. LEO- ja MEO-satelliitit tarjoavat pienemmän latenssin, noin 20–40 millisekuntia, mutta niiden kattavuus ja yhteyden jatkuvuus vaativat suuremman konstellaatio- tai verkkoerän.

Taajuudet ja laitteet: Satelliittiyhteyksiä käytetään tyypillisesti C-, Ku- ja Ka-kaistoilla; ne mahdollistavat sekä televisio- että tiedonsiirto- sekä yritys- ja valtioverkkojen käyttämisen. Maanpäällinen segmentti koostuu käyttäjäantenneista sekä maasijaisista asemista, jotka hoitavat yhteyden ulko- ja alaslinkkien tehtävät.

Käyttökohteita ovat televisio- ja radiopalvelut, laajakaistayhteydet syrjäisillä alueilla sekä merellinen ja ilmailun viestintä sekä hätätilanteiden viestintä. Haasteisiin kuuluvat korkeat investointikustannukset, sää- ja sääolosuhteiden vaikutus sekä latency- ja kapasiteettitarpeet. Tulevaisuudessa konstellaatioiden lisääntyminen, inter-satellittilinkit ja hyödyntäminen laserkommunikaatiossa voivat parantaa nopeuksia ja viiveitä.