sanakirjaterminiksi

Sanakirjaterminiksi on termi, jota käytetään kuvaamaan sanan pääasiallista, sanakirja-merkintää tai lemmaa, jota kohti sanaruumissa tai sanakirjan merkinnöissä viitataan. Sanakirjaterminiksi on se muoto, jonka perusteella sana on järjestetty hakemistorakenteessa ja jonka ympärille määritteet, äänneasu, osan puheesta ja taivutusohjeet kerrotaan.

Käytännössä sanakirjatermi muodostaa sanakirjan ensisijaisen kohdan: se on se muoto, jota lukija todennäköisimmin etsii ja jonka ympärille selitykset, etymologia ja esimerkit rakentuvat. Erityisesti kielissä, joissa on paljon taivutusmuotoja, sanakirjatermi toimii ankkurina, josta vastaanotetaan muut muodot ja taivutukset. Monolingual- ja bilingual-sanakirjoissa sanakirjatermi voi poiketa sanan arkisesta puhuttavasta tai kirjoitetusta versiosta, mutta sen tavoitteena on tarjota johdonmukainen, helposti haettava perusmuoto.

Sanakirjaterminiksi voi tarvittaessa valita myös komplikeimpia rakenteita, kuten yhdyssanoja, jos ne ovat yleisesti hakeuduttavia tai kokonaishakusanoja. Se on erottamaton osa sanakirjatyötä ja lexicographyä, jossa tarkoituksena on tukea kielenopiskelua, käännöstyötä ja kielellistä tutkimusta.

Näennäiset vastinparit: päämuoto, lemma, hakusana, sanan juuri.