samanarvoisuuden

Samanarvoisuus tarkoittaa ajatusta siitä, että ihmisillä on yhtä arvokas ihmisarvo ja heitä tulisi kohdella tasavertaisesti oikeuksien, mahdollisuuksien ja kohtelun suhteen. Se on keskeinen periaate etiikassa, sosiologiassa ja ihmisoikeuksien keskustelussa, ja sitä käytetään perustelemaan tasa-arvoa sekä yksilöiden vertaista asemaa yhteiskunnassa.

Sanan muodostus on sama + arvo + -isuus. Suomen keskusteluissa samanarvoisuudesta puhutaan erityisesti silloin, kun pohditaan syrjinnän ehkäisyä, koulutusta, työelämää ja demokratian toteutumista.

Samanarvoisuutta sovelletaan moraalisen oikeudenmukaisuuden periaatteena sekä käytännön politiikassa ja lainsäädännössä: idea on, että kaikilla ihmisillä on oikeus samoihin perusvapauksiin, mahdollisuuksiin ja suojeluun riippumatta taustasta.

Kritiikki ja nuance: samanarvoisuus ei välttämättä tarkoita identtisiä tuloksia jokaiselle; yhteiskunnallisessa suunnittelussa saatetaan tarvita toimenpiteitä, kuten positiivisia toimenpiteitä tai kiintiöitä, jotta historialliset epäkohtia korjaantuvat. Tämä voi johtaa erilaisten tarpeiden huomioon ottamiseen ja oikeudenmukaisiin ratkaisuihin.

Suhteet: samanarvoisuus liittyy sekä tasa-arvoon (kohtuullinen ja tasapuolinen kohtelu) että yhdenvertaisuuteen (laki ja oikeudet kaikille). Näiden käsitteiden välillä on erilaisia painotuksia riippuen kontekstista ja tavoitteista.