salaojitukset

Salaojitukset ovat maaperän ja rakennusten perustojen ympärille asennettuja vedenpoistojärjestelmiä, joiden tehtävä on poistaa ylimääräinen pohjavesi ja märkä maa-aines sekä estää kosteus- ja rakennusvaurioita. Ne parantavat maan kantavuutta, vähentävät rakennuksen kosteutta ja voivat osaltaan estää routavaurioita sekä homeen syntymistä.

Yleisimmät rakenneosat ovat salaojaputki, jolloin käytetään perforoitua tai onttoa putkea, kiviainesen ja suodatinkerroksen (geotekstiili) sekä maaperään peittävä maa-aines. Putkiston päässä on yleensä haja- tai jätevesijärjestelmiä varten johtava jätevaihtoehto, kuten kaivon tai sadevesiviemärin suuntaan. Salaojitus voidaan toteuttaa sekä rakennuksen perustusten ympärillä että kenttien alla, ja järjestelmän päälle rakennetaan maanpinta.

Asennuksessa huomioitavia seikkoja ovat sopiva syvyys ja kaltevuus, joka mahdollistaa veden virtauksen pois rakennuksesta, sekä sen sijoitus, joka turvaa sekä rakenteen että ympäristön. Yleensä salaojitus sijoitetaan rakennuksen ulkoseinien ja perustuksen ympärille. Materiaalit voivat vaihdella, mutta tavanomaisesti käytetään kestävää putkea, kiviainesta ja suodatettua verkkoa, joka estää irtoavan maamassan tukkeutumisen putkistossa.

Huolto ja ylläpito ovat tarpeen, jos järjestelmä menettää kapasiteettiaan tai tukkeutuu. Säännöllinen tarkastus, mahdollinen painepesu tai putkiston puhdistus sekä suoja- ja suodatinyksiköiden kunnon varmistaminen ovat yleisiä toimenpiteitä.

Salaojituksia säädellään paikallisissa rakennusmääräyksissä ja ne suunnitellaan yleensä maaperäolosuhteiden sekä rakennuksen käyttötarkoituksen mukaan. Ammattilaisen konsultointi vähentää virheiden riskiä.