säteilyturvallisuuslainsäädäntöön

Säteilyturvallisuuslainsäädäntöön on Suomen valtion ja kansalaisten säteilyturvallisuutta koskeva lainsäädäntö. Se on suunniteltu suojelemaan ihmisiä, ympäristöä ja yhteiskuntaa ionisoivan säteilyn haitoilta. Lainsäädäntö kattaa säteilyn lähteet, kuten ydinvoimanlaitokset, lääketieteelliset laitokset ja tutkimuslaitokset, sekä säteilyn käyttöä ja hallintaa.

Suomen säteilyturvallisuuslainsäädäntö perustuu kansainvälisiin standardeihin ja suosituksiin, kuten Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) suosituksiin. Lainsäädäntö määrittelee säteilyn mittausmenetelmät, sallitut säteilypitoisuudet ja turvallisuusohjeet. Se myös edellyttää säteilylähteiden rekisteröintiä ja valvontaa.

Lainsäädäntö sisältää myös säännökset säteilyn vaikutusten arvioinnista ja hallinnasta, sekä säännöstelyä säteilyn aiheuttamien onnettomuuksien ja vahinkojen estämiseksi. Se edellyttää, että säteilylähteiden käyttö ja hallinta on suunniteltu ja toteutettu turvallisesti, ja että tarvittaessa otetaan tarpeelliset toimenpiteet säteilyn vaikutusten vähentämiseksi.

Säteilyturvallisuuslainsäädäntöön kuuluu myös kansalaisten oikeus tietää säteilystä ja sen vaikutuksista. Lainsäädäntö edellyttää, että säteilylähteiden omistajat ja käyttäjät tiedottavat kansalaisille mahdollisista säteilyn vaikutuksista ja tarjoavat tarvittaessa neuvoja ja ohjeita.

Lainsäädäntö on tärkeä työkalu säteilyturvallisuuden varmistamiseksi Suomessa. Se on suunniteltu suojelemaan ihmisiä, ympäristöä ja yhteiskuntaa ionisoavan säteilyn haitoilta ja edistämään turvallista ja vastuullista säteilyn käyttöä.