rivitaloihin

Rivitalot ovat tiiviisti rakennettu asuntokokonaisuus, jossa useita asuntoja sijaitsee samassa rakennuksessa ja jakaa väliseinät naapureidensa kanssa. Järjestely on yleinen erityisesti Suomen ja pohjoismaiden kaupunki- ja lähiöalueilla. Jokaisella asunnolla on oma sisäänkäyntinsä, ja asunnot voivat olla ulkoseinien kautta saavutettavissa tai sisäpihan varrella.

Usein tontilla on yhteisiä tiloja, kuten piha-alueita, autopaikkoja ja mahdollisesti varastoitua tilaa. Rivitaloihin sijoittuu suurimmaksi osaksi asunto-osakeyhtiöjärjestelmä: jokainen asukas omistaa osakkeen ja oikeuden asua tietyssä huoneistossa; yhtiö omistaa rakennukset ja maa-alueen, ja asukkaat maksavat kuukausittaista hoitovastiketta sekä mahdollisia lainanhoitokuluja. Yhtiöjärjestelyillä hoito ja kunnossapito sekä yhteisten tilojen hallinta hoidetaan demokraattisesti yhtiökokouksessa.

Rakenteeltaan rivitalot ovat usein 2–3 kerroksisia ja rakennusmateriaaleina käytetään puuta, betonia tai tiiliseiniä. Energiansäästö ja hyvä äänieristys ovat tavanomaisia suunnittelun tavoitteita, ja modernit rivitalot voivat hyödyntää maalämpöä tai muita energiatehokkaita ratkaisuja.

Rivitalot yleistyivät Suomessa 1950–1970-luvuilla osana asuntopolitiikkaa ja kaupungistumista. Ne tarjoavat kohtuuhintaisen vaihtoehdon omakotitalolle erityisesti lapsiperheille sekä niille, jotka arvostavat pientä, hallittavaa piha-aluetta ja yhteisöllisyyttä. Plussina mainitaan kustannustehokkuus ja hyvä energiatehokkuus, mutta miinuksina voivat olla rajoitettu yksityisyyden tila ja ääni- sekä piha-alueisiin liittyvät rajoitukset.