ristisidontaaineina

Ristisidontaaineina tarkoitetaan aineita, jotka muodostavat tai edistävät kahden tai useamman polymeeriketjun väliin sidoksia, jolloin syntyy ristikkoverkkomainen rakenne. Tämä verkkoutuminen muuttaa aineen mekaanisia ominaisuuksia, vesipitoisuutta, kemiallista kestävyyttä sekä hidastaa tai nopeuttaa hajoamista. Ristisidontaaineita käytetään sekä teollisissa muoveissa että biolääketieteellisissä sovelluksissa, kuten hydrogeleissa ja kudosrekonstruktiomateriaaleissa.

Ristisidonta voi olla kovalenttista tai ionista. Kovalenttisessa ristikkäinliittämisessä reaktiiviset ryhmät polymeerissä muodostavat vahvoja, pysyviä sidoksia. Tällaisia ryhmiä ovat esimerkiksi amino-, karboksyyli- ja aldehytyhmät. Ioninen tai fyysinen ristikkäinliittymä puolestaan muodostuu esimerkiksi monivalentsien ioneista (kuten Ca2+) tai vetysidoksista, ja sitä esiintyy usein luonnollisissa biopolymeereissä, kuten alginaateissa.

Käytettyjen ristinsidonta-aineiden tyyppi määrittää verkon tiheyden, läpäisevyyden ja hajoamisen hallinnan. Esimerkkejä kemiallisista ristinsidonta-aineista ovat glutaraldehydi, genipin sekä EDC/NHS -reitit, kun taas ionisessa ristikkäinliittämisessä korostuvat esimerkiksi kalsiumionit alginaateissa. Fotokemialliset ristikkäinliitännät käyttävät valon käynnistimiä UV- tai näkyvässä valossa.

Ristisidontaaineisiin liittyy sekä suorituskyky- että turvallisuusnäkökulmia. Joidenkin aineiden toksisuus tai residualien vaikutus korostavat tarvetta tarkkaan kontrolliin ja säädösten noudattamiseen erityisesti biolääketieteellisissä sovelluksissa. Biopohjaisissa materiaaleissa tavoitteena on tasapaino kiinnittymisen tehokkuuden, biokompatibiliteetin ja hajoamisen hallinnan välillä.