ristikytkimet

Ristikytkimet ovat sähköisiä kytkinlaitteita, joita käytettiin laajasti vanhoissa televerkoissa ennen digitaalisten kytkinten yleistymistä. Ne perustuvat ristikkopisteverkkoon, jossa sisääntulevat johtimet kulkevat pystysuoraan ja ulostulevat johtimet vaakasuoraan. Yhteys valitaan sulkemalla tietty ristipiste, jolloin valitun tulon ja lähtöjohtimen välinen sähköinen yhteys muodostuu. Kytkentä toteutetaan mekaanisesti aktivoitavilla releillä tai sähkömekaanisilla ohjaimilla; useita yhteyksiä voidaan muodostaa samanaikaisesti riippuen järjestelmän kapasiteetista.

Historian saatossa ristikytkimet kehittyivät 20. vuosisadan alussa ja saavuttivat laajan käytön 1950–1970-luvuilla. Ne tarjosivat nopean ja luotettavan tavan yhdistää suuria määriä yhteyksiä ilman laajaa johdotusverkkoa. Verrattuna aiempiin ratkaisuihin ristikytkimet mahdollistivat keskitetyn hallinnan ja nopean reitityksen puhe- ja data-yhteyksien välillä.

Ristikytkinjärjestelmät olivat suuria ja mekaanisesti monimutkaisia, ja ne vaativat säännöllistä huoltoa. Ne olivat rajallisia nopeudeltaan ja skaalautuvuudeltaan verrattuna myöhempiin elektronisiin ja digitaalisiin kytkimiin. Kuitenkin niiden rakennetta voitiin laajentaa lisäämällä ristipisteiden määrää, mikä mahdollisti suurten keskusten kapasiteetin.

Nykyisin suurin osa ristikytkinperusteisista verkoista on korvattu elektronisilla ja digitaalisilla kytkimillä, ja ristikytkimet ovat siten siirtyneet pääosin historiaan tai museokäyttöön. Niitä käytetään kuitenkin opetuksessa televerkoissa perusperiaatteiden havainnollistamisessa.