rezonatorit

Rezonatorit ovat järjestelmiä, jotka voivat vahvistaa, varastoida ja siirtää energiaa tietyllä luonnollisella taajuudellaan. Niillä on resonanssitaajuus, jonka ympärillä vaste on suurin, ja ne voivat säilyttää energian useilla vapaina värähtelyn muodoilla. Rezonointi syntyy, kun ulkoinen voima syöttää energiaa sopivalla taajuudella ja järjestelmä vastaa tehokkaasti kyseisellä taajuudella.

Rezonatorityypit ja niiden esimerkit jaotellaan usein fyysisen toiminnan mukaan. Mekaaniset resonatorit, kuten heiluri tai jousikappale, värähtelevät mekaanisesti. Sähköiset resonatorit sisältävät esimerkiksi LC- tai RLC-kytkennät sekä kvartsirezonatorit, joita käytetään kelloissa ja elektronisissa oskillaattoreissa. Akustiset resonatorit voivat olla Helmholtz-resonaattoreita tai muita ilmapatjoja, jotka vahvistavat ääniaaltoja. Optiset resonatorit kuten Fabry–Pérot -kotelot, rengasresonatorit ja muut valontilojen resonanssit mahdollistavat tarkat taajuusominaisuudet fotoniikassa ja lasertekniikassa.

Keskeisiä ominaisuuksia ovat resonanssitaajuus ja Q-kerroin, joka kuvaa energian säilymisen kestävyyttä ja kytkettävyyttä muihin järjestelmiin. Rezonatoreita käytetään muun muassa suodatus- ja taajuusvalintaan RF- ja valonilmaisussa, oskillaattoreissa ja ajastimissa, signaalinkäsittelyssä sekä tieteellisessä tutkimuksessa ja sensoroinnissa. Rezonatorien valinta riippuu tarvittavasta taajuusalueesta, häviöistä ja sovelluksesta.