reseptikortit

Reseptikortit ovat pienikokoisia kortteja, joihin on tallennettu ruoka- ja leivontaresepteja. Ne tallennetaan usein reseptiboxiin tai muuhun järjestelykontekstiin, jolloin reseptien hakeminen ja käyttäminen on kätevää. Fyysiset kortit voivat olla paperia tai ohutta pahvia, ja kooltaan ne viittaavat yleisesti noin 10x15 cm:iin (tai vastaaville 4x6–5x7 tuuman kortteihin).

Sisältö- ja muotoilueroilla reseptikortilla on yleensä seuraavat kentät: reseptin nimi tai otsikko, ainekset luettelona, valmistusohjeet vaiheittain, annosmäärä, valmistus- tai paistoaika, mahdollisesti ruokalaji- tai ruokaryhmä sekä lähde tai kirjoittaja. Kortilla voi olla myös muistiinpanoja, kuten erityisruokavalioita, allergiatietoja tai muut huomautukset.

Käyttö ja järjestäminen ovat keskeisiä osa reseptikortteja. Kortit voidaan lajitella alfabetisesti, ruokalajin mukaan tai sesongin mukaan, ja ne voivat olla osa kotitalouksen keittiön organisaatiota tai koulutettujen kotitalousopettajien käytäntöjä. Reseptikortit ovat perinteinen väline sekä arkea helpottava että kokemusperäinen; ne mahdollistavat nopean viittaamisen ja reseptien kollektiivisen jakamisen perheessä tai yhteisössä.

Historia ja nykytila: Reseptikortit olivat yleisiä 1900-luvulla, kun kotitalouskirjat ja neuvot ohjasivat kotikeittiöiden järjestystä. Digitalisaation myötä monet siirtyvät sähköisiin arkistoihin ja sovelluksiin, mutta fyysiset kortit säilyttävät paikkansa perinteenä, harrastuneisuuden välineenä ja osana kodin reseptikokoelmaa.