representatiivisuus

Representatiivisuus on tilastotieteessä ja yhteiskuntatieteissä käytetty käsite, jonka mukaan jokin otos, tutkimusryhmä tai päätöksentekijä heijastaa suuremman populaation ominaisuuksia. Sen tarkoituksena on varmistaa, että tutkimuksen tulokset voidaan yleistää myös populaatioon kokonaisuutena. Representatiivisuus arvioidaan vertaamalla otoksen ja populaation ominaisuuksien jakaantumisia sekä tarkastelemalla, jäävätkö jotkut ryhmät aliedustetuiksi tai ylikorostetuiksi. Puutteellinen representatiivisuus voi johtaa systemaattisiin harhoihin ja heikentää tutkimuksen ulkoista pätevyyttä.

Statistisessa tutkimuksessa representatiivisuuden saavuttamista pyritään reiluun ja kattavaan otantaan. Tähän käytetään erilaisia otantamenetelmiä, kuten satunnaisotantaa, kerrostamisotantaa ja klusteriotantaa, sekä tarvittaessa painotusta tai post-stratifiointia, jotta pienemmät alaryhmät tulevat riittävän edustetuiksi. Lisäksi voidaan hyödyntää korjaavia painokertoimia, jotta otos vastaa populaation rakennetta.

Poliittisessa ja sosiaalisessa kontekstissa representatiivisuus liittyy siihen, miten hyvinitsenäiset elimet, kuten parlamentti tai neuvostot, heijastavat väestön demografisia ja poliittisia piirteitä. Deskriptiivinen representatiivisuus pyrkii vastaamaan väestön ikä-, sukupuoli- ja etnistä rakennetta, kun taas substantiivinen representatiivisuus mittaa sitä, ajaako edustajat ryhmien etuja. Vaalijärjestelmät ja edustavuuden politiikka ovat keskeisiä välineitä tämän tavoitteen toteuttamisessa, ja käytännön haasteina ovat osallistumisen vaihtelut, äänestysaktiivisuus sekä rakenteelliset esteet.

Representatiivisuutta mitataan usein vertaamalla otoksen ominaisuuksien jakautumia populaation vastaaviin arvoihin sekä seuraamalla, miten hyvin päätökset palvelevat koko väestöä.