renormalisaatioteoriaa

Renormalisaatioteoriaa on joukko menetelmiä, joita käytetään kvanttikenttäteoriassa korjaamaan äärettömyyksiä, jotka ilmestyvät laskelmissa. Nämä äärettömyydet syntyvät, kun lasketaan hiukkasten vuorovaikutuksia ja niiden tilojen muutoksia korkeammilla energioilla tai pienemmillä etäisyyksillä. Teorian perusidea on, että nämä lasketut äärettömyydet eivät edusta fyysistä todellisuutta, vaan ne ovat seurausta siitä, että käytämme teoreettisia malleja, jotka eivät ole täydellisiä pienissä mittakaavoissa.

Renormalisointi ei poista äärettömyyksiä kokonaan, vaan se uudelleenmäärittää teorian parametrit, kuten massat ja varaukset, siten, että lasketut fysikaaliset suureet, kuten mittaustulokset, ovat äärellisiä ja ennustettavissa. Tämä prosessi sisältää yleensä teorian "uudelleennormalisoinnin" tietyssä energiaskaalassa. Teoria on osoittautunut erittäin menestyksekkääksi ja se on olennainen osa Standardimallia hiukkasfysiikassa. Renormalisaatioteorian kehittäminen on ollut merkittävä saavutus teoreettisessa fysiikassa, ja sen avulla on voitu tehdä erittäin tarkkoja ennusteita, jotka ovat vahvistuneet kokeellisesti. Se on myös auttanut ymmärtämään eri fysikaalisten ilmiöiden käyttäytymistä eri mittakaavoissa.