remanenssinä

Remanenssi, usein puhekielessä remanenssi tai remanenssi-tila, tarkoittaa ferromagneettisen tai ferrimagnettisen aineen tilaa, jossa ulkoisen magneettikentän poistamisen jälkeen aine säilyttää magneettisen momenttinsa. Sille puhutaan sekä remanenttisen magnetisaation M_r että remanenttisen magneettivuon tiheyden B_r muodossa. Kun ulkoinen kenttä H on nolla, magnetikenttä B on B = μ0(H + M), joten B_r = μ0 M_r käytännössä mitattu arvo H = 0 -tilassa.

Remanenssi esiintyy hysteresis-käyrässä: materiaalin on aiemmin ollut magneettistettu, ja kun kenttä palataan nollaksi, osa sen magneettisesta tilasta säilyy. Remanenssin suuruus riippuu materiaalin koostumuksesta ja mikrorakenteesta, lämpötilasta sekä magnetointiprosessin ehdoista. Yleisesti ferromagneettiset ja ferrimagnettiset aineet osoittavat selkeää remanenssia; pehmeämmät magnetit menettävät muistinsa helpommin, kun taas kestävämmät materiaalit voivat säilyttää suuremman remanenssin.

Käytännön merkitys: remanenssi on keskeinen ominaisuus esimerkiksi kestomagnetteissa, sähkömoottoreissa, äänentoistotekniikassa ja tallennusmateriaaleissa, joissa magneettinen muistijälki mahdollistaa tiedon säilyttämisen ilman ulkoista virtaa. Retentiviteetti mittaa pysyvyyttä vastaavasti kuin remanenssi; koercitiivinen kenttä H_c kuvaa kenttää, jolla magneettinen tila muuttuu, kun kenttä palautetaan nollaksi.

Remanenssinä-termillä viitataan usein nimeen ilmaisemaan tilan tai roolin kuvausta: se on translatiivinen muoto kielle tarkoitukseen, jossa jokin aine tai ominaisuus nähdään “remanejenssinä” eli remanenttina.