raskustelijat

Raskustelijat on suomenkielinen kolokvaalinen termi, jota käytetään kuvaamaan puhetta tai kirjoitusta, jossa esiintyvät raskas, kömpelö tai liian monimutkainen ilmaisutapa. Termi on yleisemmin käytössä verkkoalustoilla, blogeissa ja kommentaarikeskusteluissa, missä sille annetaan pejoratiivinen sävy kriittisessä keskustelussa. Se viittaa usein siihen, että puhuja tai kirjoittaja täyttää keskustelutilaa raskain sanavalinnoin, pitkien selitysten ja kiertoteiden kautta ilman selkeää ja ytimekästä viestiä.

Etymologiaa koskevat tulkinnat eivät ole yksiselitteisiä. Sanaa on pidetty muodostettuna yhdistämällä adjektiivi raskas ja epästandardin -telija-loppuisen sanan, jolla viitataan toimijaan. Koska termi on virallisesti vakiintumaton ja kiistanalainen, sen tarkka merkitys ja rajoja on määritelty eri konteksteissa hieman eri tavoin.

Ominaisuudet ja käyttö. Raskustelijat kuvaa puhujaa, joka käyttää pitkälle venyvää, monisanaista ja paikoin kiemuraista ilmaisua. Tällöin viestistä tulee usein vaikeasti seurattava, ja sanoman ydin voi hautautua viitteisiin, toistoihin tai liiallisiin teknisiin termeihin. Termiä käytetään sekä kritiikissä että analyysissä puhujan tyyliä kohtaan, ei niinkään sisällön arvoa koskien. Joissain tapauksissa tilanne nähdään myös niin, että perusteellinen tai perusteleva puhe voi muuttua raskautuvaksi, jos se ei tavoita yleisöä.

Kontekstit ja reaktiot. Raskustelijat-termillä varustettu keskustelu kuuluu erityisesti mediakeskusteluun ja verkkokeskusteluihin, joissa puhetapaa arvostellaan sen selkeyden, vaikuttavuuden tai tehokkuuden näkökulmasta. Vastakohdaksi voidaan nähdä selkeä ja suoraviivainen viestintä, mutta termiä käytetään usein nimenomaan kriittisesti, kun puhujan tyylilliset piirteet koetaan esteettömäksi tai turhaan monimutkaisiksi. Yhteiskunnallinen discourse voi myös puolustaa tällaista syvällisempää ilmaisua osana monipuolista keskustelukulttuuria.