rannikkoympäristöjä

Rannikkoympäristöjä ovat alueet, joissa maa kohtaa meren tai suuren järven. Nämä alueet ovat dynaamisia ja alttiita jatkuville muutoksille meren toiminnan, kuten aaltojen, vuoroveden ja sedimenttien kulkeutumisen vaikutuksesta. Rannikot ovat biologisesti monimuotoisia ja niissä esiintyy laaja kirjo erilaisia elinympäristöjä, kuten hiekkarantoja, kalliorantoja, luotoja, saaria, marskialueita, dyynialueita ja rannikkometsiä.

Ekologisesti rannikkoympäristöt ovat tärkeitä monille lajeille, jotka tarvitsevat niitä lisääntymiseen, ravinnonhankintaan ja suojapaikoiksi. Linnut, kalat, selkärangattomat ja monet kasvilajit ovat sopeutuneet elämään näissä ainutlaatuisissa olosuhteissa. Rannikon putoukset ja vuoroveden vaihtelut luovat erityisiä elinympäristöjä, kuten vuorovesialueita, joissa elämä on sopeutunut selviytymään sekä veden alla että kuivana.

Ihmiset ovat vuosituhansien ajan hyödyntäneet rannikkoympäristöjä. Ne tarjoavat resursseja kalastukseen, maanviljelyyn, matkailuun ja asutukseen. Monet kaupungit ja kylät sijaitsevat rannikolla. Samalla rannikot ovat alttiita erilaisille ympäristöuhille, kuten ilmastonmuutoksen aiheuttamalle merenpinnan nousulle, eroosiolle, saastumiselle ja liialliselle rakentamiselle. Suojelu- ja kestävän käytön toimenpiteet ovatkin keskeisiä rannikkoympäristöjen säilyttämiseksi tuleville sukupolville.