rajoitin

Rajoitin on laite tai mekanismi, joka rajoittaa jonkin suureen arvoa ennalta asetettuun rajaan turvallisen toiminnan, laatustandardien tai lainvaatimusten varmistamiseksi. Rajoittimia käytetään sekä mekaanisissa, sähköisissä että ohjelmallisissa järjestelmissä. Suomessa termi rajoitin viittaa yleisimmin ajoneuvojen nopeusrajoittimeen sekä muihin vastaaviin rajoitusratkaisuihin.

Tyypillisiä rajoittimia ovat nopeusrajoitin ajoneuvoissa, virta- tai jänniterajoittimet sähkö- ja elektroniikkalaitteissa sekä signaalin amplitudin rajoittimet. Rajoittimia käytetään turvallisuuden, energiatehokkuuden ja laitosten suojauksen sekä säädösten noudattamisen varmistamiseksi. Myös ohjelmalliset rajoittimet, kuten rajapintojen käytön nopeudenseurantajärjestelmät, kuuluvat tämän laajimman käsitteen piiriin.

Toimintaperiaate on yleensä seuraava: järjestelmä mittaa hallittavan suureen arvoa, vertaa sitä ennalta asetettuun rajaan ja ryhtyy toimenpiteisiin, kuten rajoittaa ulostuloa, vähentää toimintaa tai katkaista sen kokonaan. Esimerkiksi nopeusrajoitin estää ajoneuvon nopeuden nousemasta tietyn rajan yli, kun taas virtarajoitin rajoittaa lähtövirtaa ylikuumenemisen tai ylijännitteensä vuoksi. Joissakin tapauksissa rajoittimet toimivat pehmeästi (soft limiter), jolloin vaikutusta vähennetään sen ylittäessä rajaa, eikä toimintaa katkaista kokonaan.

Suunnittelu ja kalibrointi ovat keskeisiä: rajoittimet on viritettävä oikein, jotta ne ovat luotettavia ja turvallisia. Lainsäädäntö ja standardit vaikuttavat usein niiden toteutukseen erityisesti ajoneuvoissa, teollisuudessa ja teleoperaatioissa.