radioaaltotaajuuksiin

Radioaaltotaajuudet ovat elektromagneettisen spektrin osa, jota käytetään langattomaan viestintään ja tiedonsiirtoon. Taajuus ilmoitetaan hertseinä (Hz) ja kuvaa aallon vaihtelun nopeutta. Radioaaltotaajuudet kattavat käytännössä muutamasta kilohertseista (kHz) useisiin satoihin gigahertseihin (GHz). Taajuusalueet jaetaan yleisesti suunnilleen seuraaviin ryhmiin: Very Low Frequency (VLF, 3–30 kHz), Low Frequency (LF, 30–300 kHz), Medium Frequency (MF, 300 kHz–3 MHz), High Frequency (HF, 3–30 MHz), Very High Frequency (VHF, 30–300 MHz), Ultra High Frequency (UHF, 300 MHz–3 GHz), Super High Frequency (SHF, 3–30 GHz) sekä Extremely High Frequency (EHF, 30–300 GHz).

Käyttötarkoitukset vaihtelevat taajuusalueittain. MF–HF-alueilla tapahtuu laajamittaista radiolähetystä ja kansainvälisiä shortwave -yhteyksiä; VLF ja LF soveltuvat pitkän matkan viestintään ja erikoissignaaleihin, kuten sotilas- ja aikaleimasignaaleihin. VHF on käytössä muun muassa FM-radio, monissa televiisiosävyissä sekä ilmailu- ja pelastuskommunikaatiossa; UHF kattaa televisio- ja mobiiliviestinnän sekä Wi‑Fi- ja Bluetooth-tekniikankin joissakin taajuuksissa. SHF:llä ja EHF:llä toteutetaan satelliittiyhteyksiä, radarijärjestelmiä sekä suurta tiedonsiirtokapasiteettia lähi- ja kaukopäässä.

Säätely ja hallinta kuuluvat radiospektrin hallintaan: Kansainvälisesti ITU koordinoi taajuusvarauksia, ja yksittäiset maat myöntävät luvia sekä varaavat taajuuksia eri palveluille kuten radiolähetystoiminnalle, teleliikenteelle ja satelliittiviestinnälle. Taajuuksien jakelu vaikuttaa sekä teknisiin mahdollisuuksiin että liiketoimintaan ja innovaatioihin.