röntgialueen

Röntgialueen, eli X-säteilyn alueen, viittaa elektromagneettisen spektrin osaan, joka sijaitsee ultraviolettisen ja gammasäteilyn välillä. Nimensä alue on saanut Wilhelm Conrad Röntgeniltä, joka löysi Röntgensäteet vuonna 1895. Röntgialueen ominaispiirteenä ovat erittäin lyhyet aallonpituudet, noin 0,01–10 nanometriä, mikä vastaa taajuuksia noin 3×10^16–3×10^19 Hz sekä fotonien energioita noin 0,1–100 keV.

Röntgensäteet syntyvät pääasiassa röntgenlähteissä kiihdyttämällä elektroneja metallikohteeseen, jolloin syntyy sekä bremsstrahlung-säteilyä että karakteristista säteilyä. Muita lähteitä ovat synkrotronit sekä radioaktiivinen hajoaminen. Käytännössä pehmeämmät säteet (kohti 0,01 nm) absorboituvat helpommin kuin kovemmat säteet (kohti 10 nm), mikä vaikuttaa niiden läpäisevyyteen ja käyttöön.

Lähteet ja sovellukset: lääketieteellinen radiografia, tietokonetomografia (CT) sekä fluoroskopia; teollinen radiografia sekä materiaalitutkimus ja kiteiden rakenneanalyysi. Röntgensäteilyä käytetään myös turvallisuusvalvonnassa. Sen ionisoiva luonne edellyttää suojautumista ja annoshallintaa.

Historia: Termi X-säteet (Röntgen-säteet) juontaa löytöönsä. Aikaisemmin käytetty yksikkö roentgen (R) on vanhentunut; nykyisin säteilyaltistusta mitataan SI-yksiköillä kuten coulomb/kg, gray ja sievert.