päätevahvistin

Päätevahvistin on äänentoistojärjestelmän viimeinen vahvistusvaihe, jonka tehtävänä on muuntaa esivahvistimelta saatu heikko signaali riittävän vahvaksi, jotta kaiuttimet voivat tuotaa äänen. Se ottaa vastaan signaalin ja muuntaa sen käytännössä teho- ja virraksi, jonka avulla kaiuttimet voivat tuottaa halutun äänenpaineen. Päätevahvistin määrittää järjestelmän dynamiikan ja voimakkuuden sekä vaikuttaa lämmöntuottoon ja äänenlaatuun.

Teho ja kuormitus: Teho ilmoitetaan kanavaa kohti, usein watteina, ja kuormitusimpedanssina (esim. 4 Ω tai 8 Ω). Päätevahvistimia on saatavilla erilaisia vahvistusluokkia, kuten Class A, Class AB, Class B ja Class D. Class A on erittäin lineaarinen mutta vähemmän tehokas, jolloin lämmöntuotto on suurta. AB- ja B-luokat parantavat hyötysuhdetta. Class D on erittäin tehokas ja soveltuu pienikokoisiin sekä suuritehoisiin laitteisiin. Nykyään sekä hi-fi- että ammattikäyttöön tarkoitetut päätevahvistimet hyödyntävät usein transistori- tai MOSFET-teknologiaa; perinteisiä putkivahvistimia käytetään harvemmin suuremmissa järjestelmissä.

Rakenne ja sovellukset: Päätevahvistin sisältää teholähteen, jäähdytyksen sekä usein suojaustoiminnot, kuten oikosulku- ja ylikuumenemissuojat. Lämpötilan hallinta, impedanssinhallinta ja signaalin lineaarisuus ovat keskeisiä suunnittelukriteereitä. Käyttökohteita ovat hi-fi- ja kotiteatterijärjestelmät, ammattimainen äänentoisto sekä live-PA, joissa vaaditaan suurta tehoa, luotettavuutta ja laadukasta suorituskykyä.