pääkerroksen

Pääkerroksen on rakennus- ja arkkitehtuurisanastossa käytetty termi, jolla viitataan rakennuksen kerroksesta, jonka tilat ovat keskeisiä tai julkisemmin käytössä. Sana muodostuu sanoista pää (main, chief) ja kerros (floor, storey).

Paikannus ja toiminnallinen rooli: Pääkerros sijaitsee usein rakennuksen pääsisäänkäynnin tasolla tai sen yhteydessä, ja se sisältää tiloja, joita käytetään yleisesti tai julkisesti, kuten aulan, vastaanoton, suuria yhteistiloja sekä keittiö-/palvelutiloja. Rakennus voidaan suunnitella siten, että pääkerros toimii rakennuksen toiminnan keskipisteenä.

Käyttö ja variantit: Termiä käytetään erityisesti arkkitehtuurisuunnittelussa, rakennustaiteen sekä rakennushistorian yhteydessä. Suomessa kerroksia merkitään usein luvuin (esimerkiksi 1. kerros, 2. kerros), ja maantasakerroksesta sekä kellarikerroksesta erotellessa pääkerroksen käsite voi korostua sen keskeisyyden vuoksi. Eri rakennusperinteet voivat käyttää termiä hieman eri tavoin.

Esimerkki: tavallisessa asuinrakennuksessa pääkerros saattaa sisältää keittiön, olohuoneen, ruokailutilan sekä eteisen, kun taas makuuhuoneet sijaitsevat yleensä ylempänä kerroksissa. Julkisissa rakennuksissa pääkerros voi toimia vastaanotto- tai yleisötilojen tilana.

Historia ja nykypäivä: Pääkerroksen käsite on perinteisesti korostanut tilojen hierarkiaa ja julkista pääsyä rakennukseen. Nykyään suunnittelussa painottuvat usein saavutettavuus ja avoimuus, mutta pääkerroksen rooli säilyttää käytännön ja ilmeen kannalta keskeisen aseman rakennuksen toiminnassa.