pääkasvi

Pääkasvi on termi, jota käytetään horticulturassa ja kasvinjalostuksessa kuvaamaan kasvia, josta lisäysmenetelmillä otetaan kasvun lähde tai jonka kudosta käytetään uuden kasvin muodostamiseen. Pääkasvi toimii donorikasvina, josta pistokkaat, kudos- tai solukappaleet siirretään tai joista tehdään leikkeitä. Tällainen lähestymistapa mahdollistaa geneettisesti identtisten kasvien tuottamisen ja tiettyjen toivottujen ominaisuuksien säilyttämisen.

Lisäysmenetelmät ja pääkasvin rooli. Pistokasviljelyssä pääkasvista otetaan pistokkaita, jotka juurrutetaan erilliseen kasvatusympäristöön. Kudostekniikoissa pääkasvin solukkoa tai kudosta kasvatetaan kulttuuriastioissa, jolloin syntyy uusia yksilöitä. Grafting- ja cibd- eli silmukka-tekniikoissa pääkasvi voi toimia sekä pistokas- että peruskasvina riippuen käytetystä menetelmästä. Pääkasvin valinta perustuu sen kasvunopeuteen, taudinkestävyyteen, satoon tai kukkien laatuun sekä kykyyn soveltua alikasvin kanssa.

Valinta ja hoito. Pääkasvin valinnassa kiinnitetään huomiota sen vakauteen ja haluttuihin ominaisuuksiin sekä siihen, miten sen ominaisuudet välittyvät jälkeläiseen. Hoito sisältää asianmukaisen kasvuympäristön, taudinvalvonnan ja säännöllisen laadunvalvonnan, jotta karyt ja tasalaatuisuus säilyvät. Alikasvin yhteensopivuus ja juurrutuskyky ovat olennaisia tekijöitä menestyksessä.

Käyttökohteet. Pääkasvi on keskeinen käsite sekä kaupallisessa viljelyssä että harrastajapuutarhoissa, erityisesti hedelmäpuita, koristekasveja sekä ruukku- ja kasvihuonekasveja käytettäessä. Eri maissa ja kulttuureissa termi voidaan nähdä hieman eri tavoin, mutta perusidea säilyy: pääkasvi on lisäyksen ja uuden yksilön kehittymisen lähde.

Lisätietoja. Termiä käytetään kontekstin mukaan, ja osa käytännöistä voi korvautua paikallisilla nimityksillä.