päiväntasauksesta

Päiväntasaus, suomeksi myös ekvinokium, on ajankohta, jolloin maapallon pyörimisakseli ei kallistu Auringon suuntaan eikä siitä poispäin. Tämä tarkoittaa, että päivä ja yö ovat molemmilla pallonpuoliskoilla suunnilleen yhtä pitkiä. Kevätpäiväntasaus osuu noin 20. tai 21. maaliskuuta, ja syyspäiväntasaus noin 22. tai 23. syyskuuta. Päiväntasauksen aikaan Aurinko paistaa suoraan päiväntasaajalle, ja se nousee ja laskee täsmälleen idästä ja lännestä.

Päiväntasaukset merkitsevät vuodenaikojen vaihtumista. Kevätpäiväntasauksen jälkeen pohjoinen pallonpuolisko alkaa kallistua enemmän kohti Aurinkoa, mikä johtaa kesän lähestymiseen ja päivien pitenemiseen. Samaan aikaan eteläinen pallonpuolisko alkaa kallistua poispäin Auringosta, mikä merkitsee syksyn alkua ja päivien lyhenemistä siellä. Syyspäiväntasauksella tilanne on päinvastainen: Aurinko siirtyy eteläiselle taivaanpuoliskolle ja pohjoisella pallonpuoliskolla alkaa syksy ja eteläisellä kevät.

Monissa kulttuureissa päiväntasauksia on juhlittu ja niillä on ollut merkitystä astronomisissa kalentereissa ja uskonnollisissa menoissa. Ne ovat luonnollisia astronomisia tapahtumia, jotka ovat olleet ihmiskunnalle tärkeitä vuodenaikojen ennakoimisessa ja ajanlaskussa. Tarkka hetki, jolloin päiväntasaus tapahtuu, määritellään tähtitieteellisesti.