pysähtymis

Pysähtyminen on suomen kielen termi, jolla tarkoitetaan liikkeen tai toiminnan lopettamista sekä tilan, jossa liike on pysäytetty. Standardimuoto on pysähtyminen; muodoissa kuten pysähtymisen, pysähtymiseen ja pysähtymiseen käytetään samaa käsitettä. Sana juontuu verbistä pysähtyä. Pysähtymis- on usein esiintymä kantasanojen yhteydessä, mutta yleisesti oikea perusmuoto on pysähtyminen.

Fyysisessä ja teknisessä kontekstissa pysähtyminen viittaa tilanteeseen, jossa liikkuva kappale menettää nopeutensa ja saavuttaa lepotilan. Tämä tapahtuu, kun ulkoiset voimat — kuten jarrut, kitka tai ilmanvastus — antavat vastakkaisen kiihtyvyyden. Mikäli kiihtyvyys on vakio, pysähtymismatka s ja aika t voidaan ilmaista kaavojen kautta: t = (v0 − v)/a ja s = (v0^2 − v^2)/(2a). Kun lopullinen nopeus v on 0, s on v0^2 jaettuna kaksinkertaisella absolutisoidulla kiihtyvyydellä. Käytännössä pysähtyminen riippuu aloitusnopeudesta, vastusvoimista sekä alustan ominaisuuksista.

Arkipäiväisessä käytössä pysähtyminen tarkoittaa esimerkiksi autojen, junien tai lentokoneiden pysähtymistä liikenneolosuhteiden mukaan sekä tehtävien tai prosessien keskeytymistä. Tietotekniikassa ja järjestelmäkonteksissa pysähtyminen voi tarkoittaa ohjelman tai palvelun tilapäistä tai pysyvää lopettamista (halt), esimerkiksi virheen tai huollon vuoksi.

Verrattavia käsitteitä ovat pysähdys, stopp ja lopettaminen. Pysähtyminen on yleistermi, jota käytetään sekä konkreettisesti (liike) että kuvaannollisesti (toiminnan lopettaminen).