puukynät

Puukynät ovat yleisimmin käytettyjä kirjoitus- ja piirustusvälineitä, joiden grafiittiydin on upotettu puukappaleeseen. Ne voivat olla grafiittipohjaisia lyijykyniä tai värikyniä, ja niiden koko, muoto ja kovuusasteikko vaihtelevat käyttötarkoituksen mukaan.

Historia muodostuu varhaisista grafiittilohkareista ja puukotelointia varten kehitetyistä ratkaisuista 1500-luvulla Englannissa. Moderni puukynä sai muotonsa 18.–19. vuosisadalla Conté’n kehittämän grafiitin ja saveen sekoitetun seoksen myötä, jonka jälkeen useat eurooppalaiset valmistajat, kuten Faber-Castell ja Koh-i-Noor Hardtmuth, alkoivat tuottaa laajasti puukyniä. Samaan aikaan puunvalinta ja valmistustekniikat kehittyivät, mikä teki kynästä kestävämmän ja tasalaatuisemman.

Rakenteeltaan puukynä koostuu ydinmateriaalista sekä puusta valmistetusta vartalosta. Ydin on grafiitin ja jonkinlaisia sideaineita tai savea sisältävä koostumus, joka antaa kynälle kovuutta ja tummuutta. Vartalo on useimmiten sypressi- tai cedaripuuta, joka on muotoiltu pyöreäksi tai kuusikulmioiseksi hyvän otteen ja estetiikan vuoksi. Grafiittiydinten kovuutta mitataan asteikolla 9H–9B; yleisimmät kirjoituskynät ovat HB tai F, ja taidekäytössä käytetään laajasti myös pehmeämpiä B- ja erityisesti color-kynien koostumuksia.

Käyttö ja kehitys: Puukynät ovat edelleen keskeinen väline koulussa, toimistoissa ja taidekontekstissa. Nykyään tarjolla on sekä perinteisiä grafiittikyniä että värikyniä sekä mekaanisia vaihtoehtoja. Ympäristötekijöiden vuoksi monet valmistajat suosivat sertifioitua tai kierrätettyä puuta sekä kestäviä valmistusmenetelmiä.