puskurivyöhykkeestä

Puskurivyöhyke on alue, joka sijoitetaan kahden toisistaan erillisen alueen väliin tarkoituksena vähentää tai hallita niiden välisiä haitallisia vaikutuksia. Puskurivyöhykkeestä puhutaan sekä ympäristö- että turvallisuus- ja suunnittelukontekstissa. Sen tehtävänä on suojata herkkiä kohteita, hillitä melua tai päästöjä sekä tarjota tilaa toimijoiden tarpeisiin siten, ettei haitallinen toiminta ulotu toisen alueen puolelle.

Käyttökohteita ovat esimerkiksi luonnonsuojelualueiden ympärillä sijaitsevat suojavyöhykkeet, teollisuus- ja energiatoiminnan sekä liikenteen aiheuttaman riskin ja vaikutusten rajaaminen sekä infrastruktuurihankkeiden ympärillä oleva tilaa säätelevä vyöhyke. Puskurivyöhykkeet voivat olla sekä julkisia että yksityisiä, ja niiden tarkka koko sekä sallitut toiminnot määritellään usein kaavoituksen, ympäristövaikutusten arvioinnin sekä soveltuvien säädösten perusteella.

Toteutus ja hallinto perustuvat lainsäädäntöön sekä paikalliseen suunnitteluun. Yleensä puskurivyöhyke määritellään kaavaprosessin kautta sekä ympäristö- tai rakennusvalvonnan toimesta. Tehokkuus riippuu huolellisesta suunnittelusta, selkeistä rajauksista sekä jatkuvasta valvonnasta ja ylläpidosta. Haasteita ovat esimerkiksi maankäyttöoikeudet, kustannukset ja ristiriidat erilaisten intressien välillä.