pulssimittausvälineitä

Pulssimittausvälineet ovat välineitä, joilla mitataan ihmisen pulssinopeus sekä pulssin rytmi ja voimakkuus. Välineisiin kuuluu sekä manuaalisia menetelmiä että elektronisia sekä optisia laitteita, jotka perustuvat sähköisiin, fotopletismografisiin tai paineperusteisiin mittauksiin. Niitä käytetään kliinisessä hoidossa, potilaan seurannassa sekä kuluttajateknologiassa kuten urheilu- ja terveyssovelluksissa.

Manuaaliset pulssimittausmenetelmät perustuvat pulssin palpaatioon: sormenpäillä tunnustellaan esimerkiksi radialista tai kaulavaltimoa ja lasketaan sykkeen sekä arvioidaan rytmin säännöllisyyttä. Tämä menetelmä on nopea, ei vaadi erikoislaitteita ja soveltuu hätätilanteisiin, mutta tulosten tarkkuus ja rytmin tunnistus voivat olla rajoitettuja.

Sähköiset mittausvälineet kuten elektrokardiografit (EKG) tallentavat sydämen sähköiset signaalit ja tuottavat tarkat tiedot sydämen sykkeestä sekä rytmistä. Pitkittäisrekisteröinneissä käytetään Holter- ja tapahtumamonitoreita. Nykyaikaiset laitteet voivat siirtää tietoja langattomasti hoitopaikkoihin.

Optiset pulssimittausvälineet toimivat fotopletysmografian (PPG) periaatteella: valo osuu kudokseen ja mittaa verenkierron aiheuttamaa valonmuutosta. Näitä käyttävät perus- ja älyrannesykemittarit sekä sormenpäähän tai korvalehteen asennetut sensorit. Edut: ei-invasiivinen, jatkuva seuranta; rajoitteita: liike, ihon sävy ja käyttöympäristö voivat vaikuttaa tuloksiin.

Verenpaine- ja pulssin mittaukseen käytetään paineanturien tai tonometrien menetelmiä: mansetti täytetään ja seurataan pulssin aiheuttamaa paineen vaihtelua. Tämä mahdollistaa sekä sykkeen että verenpaineen arvon arvioinnin. Tällaiset laitteet ovat yleisiä kliinisessä käytössä ja kotikäytössä.

Pulssimittausvälineet vaihtelevat vaativuudeltaan ja tarkkuudeltaan; valinta riippuu mittauksen tarkoituksesta, tarvittavasta tarkkuudesta sekä ympäristöstä. Oikea käsittely ja kalibrointi ovat olennaisia tulosten luotettavuuden varmistamiseksi.