pulsiivisuuteen

Pulsiivisuus on ilmiö, jossa järjestelmä tuottaa pulssimaisia, lyhyitä vaihteluita sen sijaan, että toiminta jatkuisi tasaisesti. Termi muodostuu sanasta pulssi ja päätteestä -isuus. Pulsiivisuutta esiintyy useilla tieteenaloilla, kuten fysiologiassa, lääketieteessä, tekniikassa ja signaalintutkimuksessa.

Fysiologiassa ja lääketieteessä pulsiivisuus liittyy sydämen sykkeen aiheuttamaan pulssiin. Arteriaalinen verenvirtaus on usein pulsiivista, jolloin paine ja virta vaihtelevat sykliittisesti. Pulssin ominaisuuksia, kuten amplitudi, aikavälin kesto ja muoto, voidaan hyödyntää verenkiertojärjestelmän tilan arvioinnissa. Pulsiivinen annostelu tarkoittaa lääkkeen vapauttamista lyhyinä, rytmikkäinä annoksina, jolloin vaikutus kohdistuu tarkkoihin aikaväleihin.

Tekniikassa ja signaalintutkimuksessa pulsiivisuus kuvaa lähdettä, joka tuottaa epäjatkuvia, pulssimaisia signaaleja. Tämä esiintyy esimerkiksi pumppujen, venttiilien ja kytkentäjärjestelmien yhteydessä sekä impulssisignaaleissa. Pulssimaisen virran tai signaalin analysointi voi hyödyntää sekä aikaintervallit- että taajuusalueen menetelmiä.

Pulsiivisuuden mittaaminen ja tulkinta perustuvat parametrien kuten taajuuden, amplitudin ja pulssin keston sekä dynamiikan muodon arviointiin. Oikea termi ja merkitys riippuvat kontekstista, ja siksi on tärkeää käyttää alakohtaista terminologiaa.