pullistumis

Pullistuminen on yleistermi, joka kuvaa kudoksen epänormaalia uloketta tai työntymistä sen normaalin rajapinnan yli. Lääketieteessä termiä käytetään usein välilevyn pullistumisen yhteydessä. Nikamavälin välilevyn sisäinen aines, nucleus pulposus, voi työntyä ulos annulus fibrosuksen muodostaman rakenteen läpi, jolloin hermojuuriin kohdistuva paine voi aiheuttaa kipua. Pullistuminen voi kehittyä sekä ikääntymisen että äkillisen kuormituksen seurauksena.

Välilevyn pullistuma voi aiheuttaa selkä- tai niskakipua sekä säteilevää kipua jaloissa tai käsivarsissa, tunnottomuutta tai lihasheikkoutta riippuen siitä, mikä hermojuuri on puristuksissa. Oireet voivat vaihdella kevyestä kivuista voimakkaaseen, ja ne voivat ilmetä äkillisesti tai kehittyä ajan kuluessa. Diagnoosi perustuu oireisiin, fyysiseen tutkimukseen sekä kuvantamismenetelmiin, joista magneettikuvaus (MRI) on yleisin.

Hoito jakautuu konservatiivisiin ja kirurgisiin vaihtoehtoihin. Konservatiivisia keinoja ovat lepo, fysioterapia, säännöllinen liikunta sekä tulehduskipulääkkeet tai lihasrelaksantit. Jos oireet jatkuvat tai pahenevat tai on merkkejä hermojuuren voimakkaasta puristuksesta, voidaan harkita injektioita tai leikkausta, kuten välilevyn poistoleikkausta (discektomia).

Ennuste riippuu oireiden vakavuudesta ja hoitovasteesta; monilla paranee osittain tai kokonaan konservatiivisella hoidolla muutaman viikon tai kuukauden kuluessa. Ennaltaehkäisyyn kuuluu säännöllinen liikunta, oikea nostotekäytäntö, hyvä ryhti ja painonhallinta.

---