puhallusta

Puhallusta on suomen kielen sana, joka tarkoittaa ilmavirran syntymistä joko suun tai välineen avulla sekä kyseisen ilmavirtauksen määrää tai vaikutusta. Se on nominaalinen muoto sanasta puhallus, joka kuvaa itse toiminnan, tuottaman ilman, tai sen vaikutuksen kokemista. Puhallusta voi käyttää sekä arkipäiväisessä että teknisessä kielessä, aina kontekstin mukaan viittaamaan pienikokoiseen ilmavirtaukseen, esimerkiksi tuulen, hengityksen tai kompressoidun ilman vaikutukseen.

Etymologisesti puhallus on johdettu verbista puhaltaa, jonka merkitys on ‘puhaltaa’ tai ‘puhaltaa’. Sanan puhallus muodostuu afektiivisesta -us- eli -us-sufiksesta ja siitä kehittyvästä substantiivista, jonka partitiivinen muoto on puhallusta. Näin puhallusta taipuu lauseessa esimerkiksi kuvaamaan osaa tai määrää ilmavirrasta: pienestä puhalluksesta kylmää ilmaa, voimakasta puhallusta tuulessa tai teknisiä ilmapuhalluksia.

Käyttöyhteyksiä puhallukselle on monia. Arkipäiväisessä puheessa se voi tarkoittaa kevyttä ilman puhallusta, esimerkiksi kynttilän sammuttamiseen käytettyä ilmaa tai tuulen henkäystä. Teknisessä tai teollisessa kielessä puhallusta viittaa usein ilmavirran syntyyn ja ohjaukseen, kuten ilmanvaihdossa, tuulettimien tai paineilmajärjestelmien yhteydessä. Puhallus-sana ja sen johdoksista muodostuvat ilmavirta- ja ilmanvaihtokäsitteet ovat yleisiä sekä kuva- että mittauskonteissa.

LisÄätietoja termistä puhallus ja siihen liittyvistä ilmavirroista löytyy sanakirjoista sekä teknisistä teksteistä, joissa kuvataan hengityksen, tuulen ja koneellisen ilmanvaihdon aiheuttamaa ilmavirtaa.