projektiokoordinaattijärjestelmistä

Projektiokoordinaattijärjestelmät ovat menetelmiä, joilla kolmiulotteinen maapallon muoto esitetään kaksiulotteisella tasolla, kuten kartalla. Koska maapallo on pallonmuotoinen (tai tarkemmin litistynyt pallonmuotoinen eli ellipsi), sen pinnan saumaton esittäminen tasossa ilman vääristymiä on mahdotonta. Tämän vuoksi käytetään erilaisia projektiomenetelmiä, jotka pyrkivät minimoimaan tietyn tyyppistä vääristymää tietyllä alueella tai tiettyyn tarkoitukseen.

Projektiokoordinaattijärjestelmät koostuvat itse projektiomenetelmästä ja siihen liittyvästä referenssijärjestelmästä, joka määrittelee, miten maapallon muotoa mallinnetaan. Yleisin referenssijärjestelmä on geodeettinen referenssijärjestelmä, kuten WGS 84. Projektiomenetelmät voidaan jakaa karkeasti säilyttäviin projekteihin, jotka säilyttävät pinta-alat, kulmia säilyttäviin projekteihin (konformiset projektiot), jotka säilyttävät muodot ja kulmat pienillä alueilla, ja etäisyyttä säilyttäviin projekteihin.

Erilaisia projektiomenetelmiä ovat esimerkiksi Mercator-projekti, Lambertin tasoprojektio ja UTM (Universal Transverse Mercator). Mercator-projekti on ollut historiallisesti tärkeä merikartoituksessa, koska se säilyttää kulmat, mutta se vääristää pinta-aloja voimakkaasti napoja kohti mentäessä. UTM-järjestelmä jakaa maapallon 60 kapeaan pystysuuntaiseen vyöhykkeeseen, joista jokaisella käytetään omaa poikittaista Mercator-projektiota, mikä vähentää vääristymiä tehokkaasti paikallisesti. Projektiokoordinaattijärjestelmän valinta riippuu käyttötarkoituksesta ja alueesta, jota kartoitetaan.