projektiokoordinaattijärjestelmien

Projektiokoordinaattijärjestelmät ovat matemaattisia työkaluja, joita käytetään muuttamaan maapallon kolmiulotteinen pinta kaksiulotteiseksi tasoksi. Tämä on välttämätöntä karttojen luomiseksi ja paikkatietojen analysoimiseksi. Koska maapallo on pallonmuotoinen, sen tarkan esittämisen mahdollisimman vähällä vääristymällä kaksiulotteisella tasolla on haastavaa. Erilaiset projektiot valitsevat erilaisia tapoja käsitellä tätä vääristymää.

Yleisiä vääristymiä ovat pituuden, pinta-alan, kulmien ja etäisyyksien muuttuminen. Esimerkiksi Mercator-projektio, joka on tunnettu sen käytöstä navigointikartoissa, säilyttää kulmat ja muodot pienillä alueilla, mutta vääristää pinta-aloja merkittävästi, erityisesti korkeilla leveysasteilla. Toisaalta alueellisesti tasapainoiset projektiot pyrkivät säilyttämään pinta-alat mahdollisimman tarkasti, mutta saattavat vääristää muotoja ja kulmia.

Valittu projektiokoordinaattijärjestelmä riippuu käyttötarkoituksesta. Navigointiin sopii kulmia säilyttävä projektio, kun taas väestöjakaumakarttoihin tarvitaan pinta-aloja säilyttävä projektio. Projektiokoordinaattijärjestelmiin kuuluu usein myös määritelty lähtökohta (datum) ja mittakaava, jotka auttavat paikantamaan sijainnit tarkasti. Esimerkkejä yleisesti käytetyistä projektiokoordinaattijärjestelmistä ovat UTM (Universal Transverse Mercator) ja Lambertin tasoprojektio. Näiden järjestelmien avulla voidaan varmistaa, että paikkatieto on johdonmukaista ja tarkasti esitetty.