preesensindikatiivin

Preesensindikatiivi on suomalaisen kieliopillisen moodin, preesensin, yksi päämuodoista. Se ilmaisee nykyhetkiset tai yleiset toiminnot, sekä joskus lähitulevaisuuden tapahtumia. Suomessa preesens on yleisin tapa ilmaista sekä nykyinen toiminta että toistuva tai tietyssä tilanteessa tapahtuvaa toimintaa. Se esiintyy sekä yksikössä että monikossa ja kaikille subjektipersoonille.

Preesensindikatiivin muodot muodostetaan sanaan juurta tai vartaloa koskevien persoonapääteiden avulla. Yleinen rakenne on kuuden muodon sarja, jotka vastaavat subjekteja: minä, sinä, hän, me, te, he. Tyypillisimmät loput ovat: minä -n, sinä -t, hänellä ei ole erillistä henkilökohtaisesta -päätteitä (muodot voivat vaihdella verbin mukaan), me -mme, te -tte, he -vat tai -vät riippuen verbin vartalosta ja vokaaliharmoniasta. Esimerkiksi verbillä puhua: minä puhun, sinä puhut, hän puhuu, me puhumme, te puhutte, he puhuvat. Verbi kirjoittaa: minä kirjoitan, sinä kirjoitat, hän kirjoittaa, me kirjoitamme, te kirjoitatte, he kirjoittavat.

Verbeillä voi olla vartalomuuttumia (konsonanttivartalo, pidentyvä tai pätöity äänne) preesensissä, mikä johtaa hieman monimutkaisempiin muotoihin. Esimerkiksi kirjoittaa muodostuu: minä kirjoitan, sinä kirjoitat, hän kirjoittaa, me kirjoitamme, te kirjoitatte, he kirjoittavat. Toisinaan 3. yksikön muodoissa esiintyy kaksoiskonsonantteja tai vaihtelua varren lopussa, kuten puhuu tai menee.

Käyttöä koskevat huomautukset: preesens indikatiivissa ei aina rajoitu vain nykyhetkeen; se voi viitata lähitulevaisuuteen tai yleisiin totuuksiin. Negatiivin muodostuksessa käytetään ei- tai en-ensin, kuten en puhu, et puhu, hän ei puhu. Verbin taivutus voi olla epäsäännöllistä joiltakin vokalisista tai konsonanttivartaloltaan.