predikaattirakenne

Predikaattirakenne on lauseen predikaatin muodostama kokonaisuus, joka ilmaisee lauseen toiminnan, tilan tai tapahtuman. Suomen kielen predikaatti koostuu tyypillisesti verbipäällä varustetusta ytimestä sekä mahdollisista apu- tai modaaliverbeistä, ja siihen voi liittyä kielteisiä tai aikamääriä ilmentäviä elementtejä. Predikaattirakenne kuvaa siis, miten aikamuoto, moodi, aspekti sekä ääni jäsentävät lauseen predikaattia.

Predikaatin rakennetta säätelevat osat ja ilmaisut voivat ilmentää itsenäisesti tai yhdessä: pääverbi (ytimenä), apuverbejä (esimerkiksi olla, tulla), modaaliverbejä (voida, täytyä), sekä negatio tai muita rLimitteja, jotka vaikuttavat luvun, aikamuodon ja toiminnan suuntaan. Lisäksi predikaatti voi sisältää predikatiivin tai passiiviin liittyviä elementtejä, kuten copulaverbin jälkeen seuraavan nimeävän tai adjektiivisen predikaattikomplementin.

Predikaatteja voidaan luokitella verbi- ja ei-verbi (predikaattineutrali) -kategorioihin. Verbi-predikaatti koostuu pää- ja mahdollisista apuverbeistä sekä rektiosta. Ei-verbin predikaatti ilmaisee ominaisuutta tai tilaa ilman toimintaa, esimerkiksi copulaverbin yhteydessä: "Hän on opettaja." tai "Ovi avataan." Passiivinen rakenne yleistänyt predikaattina, jossa tekijä ei ole ilmeinen.

Predikaattirakenne on keskeinen osa syntaktista analyysiä ja tekstin merkityksen rakentamista. Se vaihtelee kielestä toiseen, mutta sen keskeinen tehtävä on osoittaa, mikä lauseen osa tekee tai kokee toimintaa ja millaiset lisäelementit tätä rakennetta täydentävät.