potentiaalipolarisaatiokäyriä

Potentiaalipolarisaatiokäyriä, suomeksi potentiaalipolarisaatiokäyrä, on graafinen esitys, joka kuvaa sähkökemiallisen kennon potentiaalin muutosta ajan funktiona, kun kennoa polarisoidaan (sähkövirta kulkee sen läpi). Käyrä auttaa analysoimaan erilaisia ilmiöitä elektrodipinnalla ja elektrolyytissä. Tyypillisesti potentiaalipolarisaatiokäyrä piirretään potentiaali (V) pystyakselille ja aika (t) vaakasuoraan.

Kun sähkövirta kytketään, kennon potentiaali muuttuu nopeasti alkutilasta, kunnes saavutetaan tasapainotila. Tämän potentiaalimuutoksen nopeus ja muoto paljastavat tietoa reaktion kinetiikasta, diffuusionopeuksista ja mahdollisista passiivisaatiokerrosten muodostumisesta. Esimerkiksi hidastunut potentiaalin muutos voi viitata diffuusion rajoittamaan prosessiin tai passiivisen kerroksen muodostumiseen elektrodin pinnalle.

Potentiaalipolarisaatiokäyriä käytetään laajasti esimerkiksi korroosion tutkimuksessa, akkujen kehityksessä ja anturiteknologiassa. Analysoimalla käyrän eri osien ominaisuuksia, kuten alkunousun kaltevuutta, saavutettua vakaata potentiaalia ja mahdollisten käänteisten muutosten esiintymistä, tutkijat voivat päätellä reaktion mekanismeista ja optimoida sähkökemiallisten laitteiden suorituskykyä. Käyrän muoto voi vaihdella merkittävästi riippuen tutkittavasta järjestelmästä, elektrodien materiaaleista ja elektrolyytin koostumuksesta.