polyesterejä

Polyesterejä ovat polymeeriperheen yhdysmuodostumia, joiden rakennusosat ovat esteriyhdisteistä. Tekstiileissä yleisimmin käytetty polyesteri on polyethylene terephthalate, PET. Polyesterikuituja valmistetaan käyttämällä PET- tai vastaavia esteriyhdisteitä ja muokkaamalla niitä kuitumaisiksi muodoiksi; tyypillisiä muotoja ovat pitkät filamentit sekä lyhyemmät kuidut.

Valmistus tapahtuu polycondensaatio-reaktiossa, jossa di- tai dioliyhdisteet reagoivat toistensa kanssa ja muodostavat pitkän polymeeriketjun. Tekstiilikuituja voidaan valmistaa melt-spinning -menetelmällä, jolloin polymeeri sulaa ja ruiskutetaan ohueksi filamendiksi, joka jähmettyy kuitua muodostamaan. Filamentteja voidaan venyttää ja käsitellä eri kuitutyypeiksi.

Ominaisuudet ja käyttökohteet: polyesteri on vahva, kulutusta kestävä ja nopea kuivumaan. Se säilyttää muotonsa ja on suhteellisen kiiltävä sekä rypistymisvastainen, mutta kosteuspitoisuus on alhainen, mikä vaikuttaa ihon hyvinvointiin joissakin tilanteissa. Sitä käytetään laajasti vaatteissa, urheilu- ja työtekstiileissä sekä kodin tekstiileissä kuten verhoissa, lakanoissa ja verhoiluissa. PET-muovista valmistetaan myös pakkauksia ja juomapulloja.

Ympäristö ja kierrätys: polyesterit ovat pitkään eläviä ja ne ovat pääosin öljypohjaisia materiaaleja. Kierrätys ja kierrätys-tekniikat ovat tärkeitä ympäristövaikutusten vähentämisessä: mekaaninen kierrätys muuntaa kierrätyskuiduiksi, kun taas kemiallinen kierrätys voi palauttaa raaka-aineita polymeeritasolla.

Historia: polyesterit kehitettiin 1900-luvulla, ja ensimmäisiä kaupallisia kuituja olivat DuPontin Dacron ja ICI:n Terylene 1940-luvulla. Näistä kasvoi laajalti käytettyjen tekstiilikuitujen ja muovien tuotanto.