poistumiskoodin

Poistumiskoodi, suomeksi usein kutsuttu exit code, on ohjelman tai skriptin päättymisen yhteydessä palauttama kokonaisluku, joka kertoo prosessin tilasta. Yleisesti nolla tarkoittaa onnistunutta suoritusta, kun taas ei-nollaiset arvot viittaavat virheisiin tai erillisiin tilatietoihin. Koodien merkitykset ovat usein ohjelmakohtaisia, joten tarkka tulkinta voi vaihdella.

Toimintaperiaate ja perinteet: POSIX-yhteensopivissa ympäristöissä poistumisvalitsin on 0–255. Usein käynnissä olevissa järjestelmissä kelpaavat vain alin 8 bittiä. Monissa Unix-ympäristöissä erityisiä merkityksiä on vakiinnuttu: esimerkiksi 1 voi tarkoittaa yleistä virhettä, 2 virheellinen syöte/käyttöoikeudet, ja 126/127 voivat liittyä komentojen käytön tai olemattomien komennon tilanteisiin. Lisäksi joidenkin komentojen suorittamatesta tilasta voidaan saada 128+n-arvon, jossa n vastaa signaalin numeroa (esimerkiksi 130 tarkoittaa keskeytystä, kuten Ctrl-C).

Käyttö ohjelmoinnissa ja skriptauksessa: vanhempien prosessien on mahdollista lukea poistumiskoodi ja tehdä sen perusteella päätöksiä, kuten jatkavatko vai käsittävätko virheet. Unix-työkaluissa viimeisen komennon poistumiskoodi on saatavilla muuttujan kautta, esimerkiksi shellissä $?. Windows-ympäristössä palautkoodi voi olla ERRORLEVEL tai $LASTEXITCODE PowerShellissä.

Yhteenveto: poistumiskoodi on standardoitu keino ilmaista ohjelman lopputulos ja mahdollistaa virheenkäsittelyn sekä automatisoidun hallinnan sekä eri käyttöjärjestelmissä että ohjelmointiympäristöissä. Koodien tarkka merkitys on usein ohjelmakohtainen, joten dokumentaatio kannattaa tarkistaa kunkin ohjelman osalta.