plattatektoniikasta

Plattatektoniikasta on Maan uloin kerros, litosfääri, joka on jakautunut suuriin, jäykkiin osiin, joita kutsutaan mannerlaatoiksi. Nämä laatat liikkuvat hitaasti Maan vaipassa olevan kuuman, osittain sulaan kiviaineksen, astenosfäärin päällä. Laattojen liikkuminen on jatkuvaa, vaikkakin erittäin hidasta, useiden senttimetrien vuosivauhdilla.

Plattatektoniikan keskeinen ajatus on, että laattojen rajat ovat geologisesti aktiivisimpia alueita. Kun laatat liikkuvat toisiaan kohti, ne voivat törmätä, työntyä toistensa alle tai puristua kasaan. Törmäys voi johtaa vuoristojen muodostumiseen, kuten Himalajan vuoristo. Kun yksi laatta työntyy toisen alle (subduktio), se voi aiheuttaa vulkaanista toimintaa ja maanjäristyksiä. Merellisten laattojen työntyessä toisen merellisen laatan alle muodostuu syvänmeren hautoja.

Kun laatat liikkuvat erilleen, uutta merellistä kuorta syntyy keskitähtialueilla, joissa sulaa kiveä nousee vaipasta. Tämä prosessi on vastuussa uusien merien muodostumisesta. Laatat voivat myös liukua toistensa ohi sivuttain, mikä voi aiheuttaa maanjäristyksiä. Esimerkiksi San Andreasin siirros Kaliforniassa on tällainen esimerkki.

Plattatektoniikan teoria selittää monia maantieteellisiä ilmiöitä, kuten maanjäristysten ja tulivuorenpurkausten esiintymisalueet, vuoristojen muodostumisen ja mannerliikunnon. Se on keskeinen käsite modernissa geologiassa ja geofysiikassa. Laattojen liikkeet muovaavat jatkuvasti Maan pintaa ja ovat vaikuttaneet sen kehitykseen miljardien vuosien ajan.