plastikkorttien

Plastikkortit ovat yleinen korttityyppi, joita käytetään tunnistamiseen, maksamiseen ja pääsynhallintaan eri toimialoilla. Yleisimmät materiaalit ovat PVC tai PVC-sekoitteet; käytössä ovat myös polykarbonaatti ja muut komposiitit. Korttien standardikoko on ISO/IEC 7810 ID-1 (85,60 × 53,98 mm) ja paksuus noin 0,76 mm. Moniin kortteihin on kiinnitetty magneettijuova tai sisäänrakennettu älykortin siru, ja yhä useammin niihin on integroitu kontaktiton tekniikka, kuten RFID- tai NFC-lukuominaisuudet. Turvallisuusominaisuuksiin voivat kuulua hologrammit, mikrotekstit ja UV-lakkaukset sekä mahdolliset salaus- ja tokenisointijärjestelmät.

Käyttötarkoitukset jakautuvat maksukortteihin, henkilöllisyyskortteihin, kulunvalvontakortteihin sekä julkisen liikenteen ja kanta- tai etuuskortteihin. Maksukorteissa yhdistyvät usein pankki- tai korttiyhtiön verkostot sekä EMV-tekniikka, kun taas henkilöllisyyskortteja käytetään yksilön todentamiseen organisaatioissa tai julkisella sektorilla. Monipuoliset kortit voivat yhdistää useita toimintoja yhteen korttiin.

Valmistus ja standardointi: Korttien tuotanto kattaa blankin valmistuksen, laminaation, tiedon tallentamisen magneettijuovaan tai siruun sekä tulostuksen ja personoinnin. Turva- ja yhteensopivuusvaatimukset määräytyvät standardien mukaan, kuten EMV, ISO/IEC 7810 ja 7816, sekä alan vaatimukset maksujärjestelmien ja tunnistuksen osalta. Tietoturva- ja yksityisyydensuojavaatimukset ohjaavat sekä korttien keräämää että käsiteltävää dataa.

Ympäristö ja sääntely: Plastikkorttien tuotanto ja käyttö aiheuttavat muovijätteen ja resurssien kuluttamisen huolenaiheita. Kierrätys ja kierrätettävien materiaalien kehittäminen ovat tärkeitä, ja sääntely ohjaa kierrätystä sekä kestäviä hankintakäytäntöjä. Yksityisyyden suoja ja tietoturva ovat keskeisiä koko korttien elinkaaren ajan.

---