plasmakonsentraatio

Plasmakonsentraatio viittaa plasman, eli veren nestemäisen osan, suhteelliseen määrään veren kokonaisvolyymissa. Se ilmaistaan yleensä prosentin (%) tai litran (L) suhteen, ja sitä käytetään lääketieteessä ja biotekniikassa tärkeänä mittarina potilaiden hoidossa ja tutkimuksissa. Plasmakonsentraatio voi vaihdella fysiologisten ja patologisten tekijöiden vaikutuksesta, kuten dehydraation, verenhukan, tai sairauksien, kuten munuaisten tai maksan vajaatoiminnan, seurauksena.

Plasma muodostuu noin 55 prosenttia veren kokonaisvolyymista, kun taas punasolut ja muut verisolut muodostavat loput 45 prosenttia. Plasmakonsentraation muutokset voivat vaikuttaa veren viskositeettiin ja sen kykyyn kuljettaa ravinteita, happea, ja poistaa aineenvaihdunnan jätetuotteita. Esimerkiksi plasman lisääntyminen, hypervolemia, voi johtaa turvotukseen ja verenpaineen nousuun, kun taas plasman väheneminen, hypovolemia, voi aiheuttaa veren hyytymistä ja verenkiertohäiriöitä.

Plasmakonsentraatioa mitataan usein laboratoriotesteissä, kuten hematokriittitestissä, joka arvioi punasolujen osuutta veren kokonaisvolyymista. Plasmakonsentraatio voi myös olla keskeinen tekijä verensiirtojen suunnittelussa, sillä liian paksu tai liian laimea plasma voi vaikuttaa negatiivisesti potilaan terveyteen. Lisäksi plasman koostumusta tutkitaan sairauksien, kuten autoimmuunisairauksien tai onkologisten tilojen, diagnosoinnissa ja hoidon seurannassa.

Plasmakonsentraation säätely on tärkeää myös elintarviketeollisuudessa, esimerkiksi juomien ja lääkevalmisteiden valmistuksessa, missä sen taso voi vaikuttaa tuotteiden laatuun ja turvallisuuteen.