pitämättömyys

Pitämättömyys on suomen kielen käsite, jolla tarkoitetaan tilaa tai ominaisuutta, jossa jokin asia jätetään pitämättä, täyttämättä tai noudattamatta. Sitä käytetään sekä arkisessa puheessa että oikeudellisissa, sosiaalisissa ja filosofisissa yhteyksissä kuvaamaan epäonnistumista sitoutua, ylläpitää tai pitää kiinni vaadituista velvoitteista, normeista tai odotuksista.

Etymologia ja muoto: Sana muodostuu verbin pitää ja abstraktin -myys- loppuosan avulla. Pitämättömyys viittaa tilaan, jossa ei pidetä kiinni siitä, mitä olisi nähty tai odotettu, ja jolla on sekä yleiskielinen että erityissoveltuva merkitys.

Käyttö ja merkitys: Arkikielessä pitämättömyys voi ilmetä lupauksien pettämisenä tai sovittujen tehtävien laiminlyöntinä. Yhteiskunnallisessa ja juridisessa kontekstissa sitä voidaan kuvailla velvoitteiden noudattamatta jättämisenä. Filosofisissa ja yhteiskunnallisissa keskusteluissa termi voidaan liittää luottamuksen heikkenemiseen tai epävarmuuteen siitä, että asiat pysyvät kunnossa.

Verrattavia käsitteitä ovat laiminlyönti, epäluottamus sekä sopimus- ja velvoitteiden noudattamatta jättäminen. Pitämättömyys erottuu siitä, että kyse on nimenomaan siitä, ettei pidetä kiinni jostakin velvoitteesta tai tavasta, ei pelkästä kielteisestä luonteesta tai rehellisyyden puutteesta.