pintamarkoitus

Pintamarkoitus on suomalainen termi, joka tarkoittaa pinnan tarkoitettua toimintaa tai tehtävää tuotteessa tai komponentissa. Se kuvaa, mitä pinnan odotetaan tekevän: suojata, tiivistää, kantaa kuormia, tarjota kitkaa, mahdollistaa merkintä tai tunnistettavuus sekä tukea ulkonäköä tai puhdistettävyyttä. Konsepti on käytössä tuotekehityksessä, suunnittelussa ja valmistuksessa.

Pintapinnan suunnittelussa otetaan huomioon sen ominaisuudet ja ympäristö: pinnankarheus (Ra), kovuus, korroosio- ja kulutuskestävyys, kemiallinen yhteensopivuus, lämmönkestävyys sekä puhdistusaste. Pintamarkoitus ohjaa valintoja materiaaleista ja käsittelyistä sekä lopullisesta viimeistelystä ja toleransseista. Valinnat vaikuttavat valmistusmenetelmiin, kuten hiontaan, pinnoitukseen, anodisointiin sekä mahdollisiin merkintätekniikoihin.

Suunnitteluvaiheessa pintamarkoitus määritellään usein osana toiminnallisia vaatimuksia tai pintakriteerejä piirustuksissa ja teknisissä asiakirjoissa. Laadunvarmistus ja standardit ohjaavat tarkastuksia: pintakäsittelyn suoritusta arvioidaan prosessikohtaisilla kriteereillä ja testauksilla.

Esimerkkejä: metalliosan pinnan alhainen karheus ja kovapinnoitus vähentävät kulumista; kuluttajatuotteen kotelon viimeistely parantaa kestävyyttä ja puhdistettavuutta; osan pinnalle voidaan tehdä lasermerkit tai sarjanumerot tunnistettavuuden varmistamiseksi.

Katso myös: pintakäsittely, pintamateriaalit, pinnankarheus.