piidioksidissa

Piidioksidi (SiO2) on epäorgaaninen oksidi, jota esiintyy runsaasti Maan kuoressa. Sen kemiallinen kaava on SiO2, ja se muodostuu piin ja hapen atomien sidosrakenteesta. Piidioksidia esiintyy sekä kiteisenä että amorfisena (silika) muodossa; yleisiä kiteisiä muotoja ovat kvarts, cristobalite ja tridymite, sekä amorfi piidioksidi lasin ja hiekan muodossa.

Ominaisuudet: Piidioksidin kovuus on Mohs-asteikolla noin 7, tiheys noin 2,65 g/cm3 kiteisessä muodossa, ja sen sulamispiste on noin 1 710–1 725 °C. Se on erittäin inertti ja liukenematon veteen, mutta reagoi hydrofluorihapon kanssa. Piidioksidilla on laajat optiset ominaisuudet; sen läpinäkyvyys ja korkea eristekyky tekevät siitä tärkeän materiaalin monissa tekniikoissa.

Luontainen esiintyminen: Piidioksidia löytyy luonnossa pääasiassa kvartsina, hiekassa, kvartsiyhdisteissä ja opaalimuodoissa. Se on yksi maapallon yleisimmistä mineraaleista ja muodostaa esimerkiksi hiekkaranta- ja graniittikivilajin suuria osia sekä lasinvalmistuksessa käytettäviä raaka-aineita.

Käyttökohteet: Piidioksidia käytetään laajasti lasin ja keramiikan raaka-aineina, rakennusteollisuudessa hiekkan ja sementin yhdistelmänä sekä täyte- ja lujiteaineina. Elektroniikassa SiO2 toimii eristeenä ja suorittaa tärkeitä rooleja puolijohdintekniikassa sekä optisissa sovelluksissa. Silika-geelit, lasin raaka-aineet ja eristekerrokset MOSFET-tekniikassa ovat esimerkkejä.

Turvallisuus ja ympäristö: Piidioksidipöly voi aiheuttaa keuhkosairauksia, kuten silikoosia, erityisesti pitkäaikaisessa altistuksessa. Altistumisen ehkäisemiseksi käytetään hengityssuojaimia ja asianmukaisia käytäntöjä työpaikoilla sekä tehokasta pölynpoistoa.